Eivät mummut saa kuolla

Mummun iho on rypistynyttä silkkipaperia, joka siliää sormien alla. Istumme keinussa takapihallamme. Mummu kertoo juttuja ja minä hiplaan hänen kämmenselkäänsä. Mummulla on vaaleanharmaat nahka-avokkaat, jotka hän riisuu jaloistaan. Minun molemmat jalkani mahtuvat vierekkäin mummun kenkään.

Menen mummulle yökylään. ”Levolle laskeun Luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi”, mummu lausuu ennen nukkumaan menoa ja minä toistan perässä. Se kuulostaa hauskalta ja soinnukkaalta. Joskus kuiskaan lorun kotonakin, mutta niin hiljaa, että kukaan ei varmasti kuule.

Aamulla käännämme mummun kanssa yöpaidat nurinpäin ja nypimme irtohiukset pois. Eivät ala kutittaa seuraavana yönä, mummu opettaa. Yökyläily on minun ja mummun juttu.

Mummu tekee pannukakut pienillä valurautapannuilla. Ne maistuvat erilaisilta kuin äidin koko pellin kokoinen pannukakku. Mummun pannukakun päälle saa vaniljajäätelöä. Ennen joulua menen mummulle leipomaan kaneliässiä, mantelineliöitä, shakkiruutuja ja Hanna-tädin keksejä. Mummu on tehnyt taikinat valmiiksi. Leipominen on minun ja mummun juttu.

Mummu opettaa minulle virkkaamista ja kirjontaa. Kirjonnassa käytetään pyöreää kehystä, jollaisia on myös satujen prinsessoilla. Mummulla on liukuvärjättyä, vaaleanpunaista kirjontalankaa ja pastellinsävyisiä lankoja. Hän on ostanut ne minua varten. Käsityöt on minun ja mummun juttu.

Mummun kanssa pelataan korttia. Sikaa tai maijaa tai pokkaa tai seiskaa, joskus pasianssia yhdessä. Isoveljeni keksivät, että korttien kuvat heijastuvat mummun silmälaseista. Mummu antaa veljien huijata, hän pitää silmälasit päässään, vaikka huomaa. Kortinpeluu on mummun juttu. Kortinpeluu on mummun ja minun ja veljien ja mummun ystävättären ja kaikkien niiden juttu, jotka haluavat pelata. Minun kaverinikin tulee mummulle pelaamaan korttia.

Mummulla on myös ompelukone. Mummu sanoo, että minä saan sen, kun hän kuolee. Haluan ompelukoneen heti, mutta en halua, että mummu kuolee koskaan.

Ompelukone seisoo kirjoituspöytäni vieressä. Pyyhkäisen pölykerroksen koneen päältä ja jatkan kirjoittamista.

Jaa tämä sivu:

Samankaltaiset artikkelit

  • Punainen sohva

    Olemme verhoilijakoulussa. Luokallani on nainen, joka puhuu, taukoamatta ja koko ajan. Nyt hän puhuu punaisesta väristä sisustuksessa. Siitä, miten se ei sovi oikein mihinkään. Hän ei ikinä ottaisi itselleen esimerkiksi punaista sohvaa. Hän puhuu. Sillä…

  • Perävaunuksi

    Joillain ihmisillä on sellainen aura, että kaikki pitävät heistä. He ovat pidettäviä ihmisiä ilman, että erityisesti yrittävät. Heidän virheensäkin ovat sillä tavalla somia, että heitä itseään naurattaa ja kaikkia naurattaa. Sellainen ihminen kertoo, että on…

  • Vierasvara

    Äiti huomaa keittiön ikkunasta, että meille tulee vieraita. Kaikki ryntäävät vaihtamaan housut. Yhtä nopeasti emme nouse sohvalta koskaan. Vieraiden seurassa pitää olla farkut jalassa. Joskus joku pääsee huomaamatta ovikellolle asti tai pahimmassa tapauksessa tulee kesällä…

  • Tasajako

    Suorakaiteen muotoisen leipomuksen voi jakaa rullamitan avulla tasan kolmeen osaan. Pyöreä vaatii enemmän silmämääräisyyttä. Tosin, suorakaiteen muotoisessa leipomuksessa nurkat eivät ole samanarvoisia kuin keskiosa. Pyöreä on tasa-arvoisempi, sillä reunaa ja täytettä tulee jokaiseen palaan lähes…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *